Ei näin Veera. Ei näin.
En ollut sopinut Jarmon kanssa uusista treffeistä joten ajattelinkin, että haen viinipullon perjantai illan ratoksi ja tissuttelen elokuvaa katsoessa. Puoli pulloa juotuani tajusin kaipaavani seuraa ja soitin muutamalle kurssikaverille josko he jaksaisivat lähteä viihteelle.
Viini on mulla aina ollut petollinen juoma. Se vain hujahtaa kupoliin ihan hetkessä. Muutaman mustikkashotin ja siiderin jälkeen tanssilattia oli mun. Valitettavasti. Tarpeeksi sopivassa humala tilassa mulla on tapana viedä kaikki tila mitä ympärillä on. Joko olemuksellani tai muuten vain revittelemällä.
Näin ohimennen Antin, koulukaverini. Heräsin Antin vierestä noin kuukausi takaperin onnettomien opiskelija pippaloiden jälkeen. Antti on karismaattinen, yrittäjä (hirmu rikas) ja koulun lipevin jätkä. En tiiä mikä sai mut menee Antin matkaan. Musta tuntuu, että sain erään himoitun paikan osana koulumme sisäistä markkinointia vain tälleen reittä pitkin. Olo oli suoraan sanottuna ihan kauhea kun sain kuulla hyväksymisestäni. Antti oli valitsemassa siihen tehtävään hakijoiden joukosta.
Anyway, Vaihdoimme nopeasti kuulumiset ja siirryin takaisin kavereideni luokse jotka bongasivatkin sitten Jarmon. Tytöt tunsivat Jarmon samasta risteilyltä ja sanoivatkin, että siinä on mun tyyppinen mies. Koko illan olinkin sitten Jarmon kanssa ja tanssimme viimeiset hitaat ja lähdimme yhtä aikaa ulos. Mulla oli äärettömän hauskaa Jossain välissä hukkasin Jarmon ja näin ulkona Antin.
Musta tuntuu et mulla oli viimeinenkin ruuvi pääkopassa pyörivästä oravanpyörästä mennyt. Annoin Jarmolle pakit ja menin tällä hetkellä vastenmielisimmän ja röyhkeimmän ihmisen matkaan ketä tunnen. Aamulla vitutti.
Toisaalta! Antti ei ole edes hyvä sängyssä. Tai noh, ihan normaali. Ei mitenkään erikoisen hyvä.
Ja lupasin edetä hitaasti _uusien_ kandidaattien kanssa, joten kai tein omalla tavallani oikean päätkösen!
Oon ihan kauhea.
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti